Tää kevät olis saanut jäädä kokematta :/
Rankkaakin rankempi kevät on nyt koettuna...
Maaliskuun puolessa välissä Maxilla diagnosoitiin 1. tyypin diabets ja oltiin viikko Maxin kanssa sairaalassa jonka jälkeen olin kaksi viikkoa kotona opettelemassa pistämistä ja tarhaa opettamassa pistämään. Onneks aika nopeasti Max hyväksyi asian vaikka alkuun luuli kuolevansa jokaiseen pistoon niin kuin Viivi. Ei vielä osaa pistää itse mutta avun kanssa kykenee jo hoitamaan itseään ja tunnistaa tosi hyvin kun sokerit on matalana.

Pääsiäisen jälkeisenä tiistaina mun piti palata töihin tän diabeteshoidon jälkeen mutta kas kumma selkäni päätti torstaina ennen pääsiäistä toisin :( Torstaina ajoin vielä itse työterveyslääkäriin mutta kipeetä teki ja kotiin kun pääsin olin melkein jalaton. Pääsiäisen klenkkasin sängyn, vessan ja keittiön väliä mahdollisimman säästeliäästi mutta pääsiäismaanantaina menin Peijaksen päivystykseen kun en enään kyenny kävelemään. 11 tuntia vietin siellä saaden välillä pistoksia lihakseen jotka ei kyl kovin paljoa auttaneet :(
Tiistaina piti käydä työterveydessä uudestaan hakemassa lähete magneettikuviin, ajo Peijakseen jotta saisin sen mahd pian... Keskiviikkona kävin terveyskeskuksessa kun pohkeeseen sattui ihan hirveesti, pelkäsin veritulppaa, sain panacodia lääkkeeks. Terveyskeskuksesta "kävelin" apteekkiin torin poikki ja kaks kertaa matkalla piti mennä penkille makaamaan kun sattui niin hirveesti(matkaa oli ehkä 150 m). Torstaina uudestaan Peijakseen kun edelleen sattui ihan hirveesti pohkeeseen, tramal-reseptin kanssa ulos sieltä, en tässä vaiheessa enään pystynyt kävelemään askeltakaan vaan kärrättiin pyörätuolilla...
Maanantaina piti mennä työhaastatteluun mutta matkalla sinne alkoi sattumaan pelkkä istuminen autossa niin paljon että 3 km jälkeen piti pysähtyä ja saada mut takapenkille suoraks. Peruin haastattelun ja ajettiin suoraan työterveyslääkärille joka sit otti sisään mut ei oikein pystynyt mitenkään enempää auttamaan kuin kirjoittaa saikkua lisää.
Tramal auttoi ehkä hieman mutta seuraavan viikon keskiviikkona en kyennyt enään kävelemään ollenkaan, vessassa käyminen tuskasta joten tilasin ambulanssin. Pystyin liikkumaan kotona niin että makasin tietokonetuolilla maha sen päällä ja muuten kontaten.
Peijaksessa alottivat taas pistämällä lihakseen lääkkeitä, ei auttanut. Lopulta siirsivät mut kirurgiselle tarkkailuun yöks ja siellä sit sain hermokipuun vielä vahvempaa lääkettä ja lähetteen Jorviin ortopedille.
Mut kotiutettiin seuraavana päivänä vaikka en kyennyt istuu pyörätuolissa tai kävelemään askeltakaan kun kotiuttivat :( Tämä päivä oli siis torstai. Kotiin kun tultiin oli Peijaksesta tullut kutsu fysiatrille(pääsiäisen jälkeisen päivän lähete magneettikuviin) seuraavan viikon keskiviikolle Peijakseen, mitään mainintaa magneettikuvista ei ollut. Autolta makkariin vessan kautta kesti tunnin.
Ihmettelen vieläkin miten kestin sen kivun seuraavan viikon keskiviikkoon, ehkä se alitajunta kun tiesi että keskiviikkona on fysiatri joka voi mahdollisesti auttaa auttoi kestämään...
Käynti fysiatrilla oli turhin reissu ikinä! Makasin melkeen tunnin pedillä siellä odottamassa että fysiatri tulee katsomaan. Tutki samat asiat mitä edellisellä viikolla oltiin tarkistettu ja kirjoitti lisää saikkua sekä reseptejä. Matkalla pyörätuolilla pois jouduin kaks kertaa hyppää kyydistä pois ja saada selkä suoristettua. Kotiin pääsin ja odottamaan pääsyä Jorviin, kutsu magneettikuvaan ja ortopedille oli tullut juuri ennen fysiatrille menoa. Ja ne oli sit vasta seuraavan viikon sunnuntaiksi magneetti ja sit sen jälkeiselle torstaille ortopedi.
Viimeiset vuorokaudet ennen magneettia en kyennyt enään makaamaan sängyssä vaan maksin mahalteni tietsikkatuolillani. Yöt nukuin jos sain jukuttua.
Sunnuntaina kun lähdettiin Petrin kanssa Jorviin magneettiin niin otin tietsikkatuolini mukaan koska tiesin etten pyörätuolissa voi istua enkä makaa pedissä. Konttasin magneettikuviin pelkäen etten kykene makaamaan aloillani tarvittavaa aikaa. Kivunlievitystä ei ollut tiedossa, selvis paikanpäällä. Hammasta purren makasin sit sen vaadittavan 15 min ja kun sieltä lähdettiin ohjeistivat hoitajat että menisimme päivystyksen kautta hakemaan jotain kivunlievitystä jotta kestäisin torstaihin asti ja ortopedille.
Mahtavaa sunnuntaissa oli että pääsin suoraan kirran tarkkailuun ja aika nopeasti ne tajus miten kipeä olen. Sain kipulääkettä joka auttoi niin että pääsin selälleni makaamaan ja nukahdinkin siihen. Yhdelle hoitajalle sanoin et jos vois tarkistaa onko kukaan ehtinyt lausumaan kuvat kun tää näin kipeä on. Hän pyysi sitten kirran lääkäriä katsomaan kuvat ja kohta lääkäri tulee pedin viereen odotetun uutisen kanssa! Oli jutellut päivystävän leikkaavan lääkärin kanssa ja olivat tulleet siihen päätökseen että selkäni leikattaisiin!!! Taisin sanoa että on tätä odotettu jo 5 viikkoa.
Leikkaukseen pääsy oli niin monen sattuman summa että koen olleeni onnekas edes kerran! Jos ei magneetin hoitajat olis ohjeistanut päivystykseen, jos en olis ottanut tietsikkatuolia mukaan kukaan ei olis ottanut mua todesta, hoitaja kirralla järkyttyi tilastani, taustalla oleva leikkaava lääkäri oli erikoistunut selän leikkauksiin ja että heillä oli leikkaussalissa rauhallista sinä päivystyspäivänä, olisin vasta viime torstaina päässyt ortopedille ja tiedä millon olis leikattu. Tiedän että 95 % välilevyn tyristä paranee itsestään mutta se kipu jota koin oli niin lamauttavaa etten toivo kenenkään kokevan vastaavaa!
Samana iltana ku leikattiin pääsin jo tuen kanssa kävelemään ja kahden päivän päästä olinkin jo kotona, pystyin kävelemään itse(lihakset tosin huonossa kunnossa) ja istumaan lyhyitä aikoja. Se riemu mitä pojat on nyt näyttänyt kun pystyn kävelemään ja leikkimään hetkiä heidän kanssaan on nostanut tän paranemisen niin korkeelle että meinaan pakahtua onnesta!

Nyt vaan toivon et nää vastoinkäymiset olis tässä ja kohta pääsisin jo itsekin elämään "omaa" elämää ja töihin tienaamaan...

Mukavaa kesän odottelua kaikile!

Meni Joulu kovin nopeasti ohi ja unohtui kirjailla tänne terveisiä.

Tässä tämänvuoden tervehdys:

Damin luonnetesti meni hienosti! En osannu yhtään arvella mitä pisteitä se sais ja miten se reagois niihin tehtäviin. Jo Damin leikkiessä tuomari sano et sinuahan vois leikittää pidempäänkin. Ko tuomari luuli Damin olevan uros kunnes kehuin jossain välissä sitä: hieno likka :D Damin osa-alueet meni näin: +2, +3, +3, +3, +1, +3, +3, +3 ja laukausvarma tai kuuro :D 215 pistettä! Jälkeenpäin mietittyä niin Dami toimi niin ku se toimii normaalistikin. Tuomarit kummatkin oli aika haltioissaan Damista ja sen kontaktihakuisuudesta, ihmettelivät miten olen saanut sen palvomaan itseäni niin paljon, normaalisti noin kovat koirat vähät välittää ihmisistään. Dami käveli sivullani yrittäen saada katsekontaktia minuun aina ne välit joissa ei mitään tapahtunut, ihana Dami <3

Ruotsin näyttely meni ihan mukavasti, Dami oli ilmoitettu avoimeen luokkaan jossa oli neljä narttua kilpakumppaneina. Damin lisäksi niistä yksi sai ainoastaan erin ja Dami voitti luokan ollen ainut joka sai CK:n tarkoittaen että serti oli meidän ja näin Damin nimen eteen voitiin lisätä SE MVA ja POHJ MVA! Harmittavasti kaksi valioluokan narttua meni parasnarttu-kehässä meidän edelle ja cacib jäi saamatta. No tyytyväisiä oltiin kumminkin kahteen uuteen titteliin ja mukavaan reissuun.

Tämän jälkeen on ollutkin aika rankkaa töissä ja kisaaminen on jäänyt vähälle. Blitz astutettiin syyskuun lopussa joten Petrikään ei ole päässyt kisaamaan. Top Team-valintatilaisuudessa he kävivät viikko sitten ja nyt odotellaan sit tuloksia et pääsivätkö mukaan juokkueeseen.

Perjantaina kävin Blitzin kanssa ultrassa ja kovin tyhjä oli maha :( Kovin pahoillani tästä olen koska me kaikki niin innolla odotettiin niitä pentuja! Tästä käänteestä johtuen päätin ottaa Blitzin mukaan Seinäjoen näyttelyyn eilen. Mukavasti meni Blitzin osuus, Blii sai erittäin hyvän joka oli enemmän kun mitä lähdettiin tavoittelemaan! Tässä Blitzin arvostelu: Feminin. Pretty expression. Round in skull. Ears too wide set and big. Straight in shoulder and upper arm. Rather thin in body. Nice blue color, but should be better broken up. Needs to settle on the move. Happy temperament.

Dami oli kans kehässä, jännitti hirveesti et ehdinkö itse esittelemään kummatkin koirat kun pahasti näytti menevän päällekkäin mutta onneks sipu-kehän laidalla oli tuttuja jotka lupas soittaa kun kehä alkaa ni tiesin ehdinkö vai en. Varaesittäjä oli jo hankittuna joten levollisin mielin esitin Blitzin ja lopulta ehdin täydellisesti esittelemään myös Damin itse. Dami oli ainut valioluokan narttu ja sai erin, sa:n ja ollen kilpailuluokan 1. parasnarttu-kehässä sijoituttiin 2. avoimenluokan nartun taakse saaden "vain" vara-cacibin :/ harmittavan lähelle meni... Tässä Damin arvostelu: Excellen type. Excellen head & expression. Feminine bone. Excellen body construction. Correct front & angulations. Excellent mover. Very nice temperament. Tyytyväinen pitänee olla tähänkin esiintymiseen koska Dami aloitti jo Ruotsin näyttelyn jälkeen tiputtamaan karvaansa ja oli kyllä niin karvaton että hävetti mennä kehään...

Tänään kävin koko lauman kanssa Ojangossa treenaamassa... Ruuti toimi treeneissä suht hyvin. Aikuisten kanssa treenattiin sit keppikulmia, Sari treenas Damin kanssa ja vitsit ku ne meni hyvin! Cessi teki parhaat avokulmat ikinä ja 100 % varmuudella, Blitzin kanssa meni ehkä aavistuksen höntsäilyks mutta kyllä ne avokulmat ja takaaleikkaukset kepeillä lopulta onnistui :D Treenejen jälkeen lähdin koirien kanssa metsään lenkille ja ajattelin lähtee vähän sivummalle ettei heti tulis porukkaa vastaan jotta voisin pitää koiria vapaana. No alkuun kaikki menikin hyvin kunnes Ruuti läks määrätietoisesti tiheeseen metsään kaahaamaan :/ Olin laittanut sille vilkkupannan päälle jotta näen sen jos tulee pimeetä, pelko tuli jo että pimeä tulee ennen kuin Ruuti löytyy ollenkaan :( Se oli kadoksissa jonku reilu viis minuuttia ja ku se sit pyyhälsi takas ni ihan eri suunnasta ku sitä odotin. Mä en kestä tollast touhua yhdeltäkään koiraltani! Ajoin sen pois laumasta jonka jälkeen oli ehkä sekunnin nöyrä mut ku vähän huomioin sitä ni jo oli rynnimässä omille teilleen, prkl!!! Ja remmiin ku sen taas laitoin ni riuhtas itsensä niin pitkälle ku remmi anto myöten! Et kauan se ei asioita muisteli ku ei hyödytä sitä itseään. Mul alkaa olee pelimerkit pelattuna :(

 

Nyt on meikäläinen saanut taas uutta intoa kaikkeen tekemiseen... Ainakin hetkellisesti :D

Dami on ilmoitettu näyttelyyn Ruotsiin 18.9. ja luonnetestiin 21.8. HUI! Jännää nähdä mitä meijän herhiläinen tekee luonnetestissä!

Kesäloma tuli ja meni :( Lomamme alkoi hieman ikävästi kun Max astui Tammisaaren uimarannassa lasinsiruun ja sai isovarpaaseen syvän haavan josta seurauksena 4 tikkiä. 10 päivää uimatta :O, ikävintä oli et kelit oli parhaat juuri tuolloin. No tehtiin kaikkea muuta kivaa yhdessä. Onneks saatiin tikit itse pois ja nyt on jo unohdettu että varpaassa on haava edes ollut. Olen ehkä kertonut liikaa Viivin viimeisistä hetkistä kun Max pelkäs ihan hirveesti että kuolee kun lääkäri oli puuduttamassa varvasta. Onneks toinen lääkäri osas hommansa ja sai Maxin rauhottumaan.

Cessin kanssa kävin kisaamassa Järvenpäässä viikko sitten ja ei kyl toiminu yhtään, ei mikään! No eipä me olla kisattu tai treenattu kovin paljoa tässä kesän aikana. Ens kuussa on piirimestikset jotein ehkä nyt olis aika vähän kunnostautua...

Petri ei oo pahemmin kerinny treenaa Blitzin kanssa joten oon sit vähän keppikulmia hinkannu sen kanssa ja se on kyl niin makee koira! Täpöllä tappaa lelua ja hullunkiilto silmissä painaa menemään estettä ku estettä. Tykkään kovasti!

www.youtube.com/watch löytyy viedo pätkä yhdestä keppitreenistä.

Ruuti on kasvanu ihan hirveesti. Viime viikonloppuna olin kouluttamassa Kuralan kartanotilalla jossa Ruuti pääsi tekee jälkeä ja PD-possujahtiin :D Vitsi sillä on saalisviettiä! Ja ääk sen nenänkäyttöä. Oltiin pellolla iltapissalla ni eiköhän Ruuti siivonnu kaikki jäljet jotka oltiin tehty, ihan jokaisen namin se kävi sieltä siivoamassa, Blitz autto jonku verran. Mihin mä viel joudun ton kaa?!?

Tulevana sunnuntaina olen menossa laatikkokoulutukseen jotta saan Ruutin opetettua kunnolla pysähtymään kontakteille. Oon niin väsyny siihen et Cessi ja Dami ei pysähdy ja et niit kontaktivirheitä tulee liian usein.

Hyviä ja huonoja uutisia koskien DM valkkareilla. Viivin veli Beni on testattu terveeksi kun taas Ronilla epäillään että olisi DM, tuloksia Ronin testistä ei ole vielä saatu. Toivotaan että Roni kärsii jostain muusta kuin tästä ikävästä sairaudesta joka johtaa ennenaikaiseen kuolemaan! Voimia Päiville ja perheelle!

 

Tässä olis nyt niitä Kirsin ottamia kuvia Viivistä pari päivää ennen viimeistä päivää. Voi että ku kuvista näkee miten onnellinen Viivi oli saadessaan olla uimassa ja riekkumassa <3 Kuvia on ihan hirvee määrä mut yritän nyt ottaa niistä parhaat tänne. Jos haluaa nähdä kaikki ni laita viestii ni laitan linkin tulemaan.

 

 

 

Tyylistä viis :)

 

Ruutista oli kans muutama hauska kuva :D Se ei ollu ihan yhtä innoissaan tosta vedestä ku mitä Viivi oli...

 

 

 

Tänään on tullut kuluneeksi kuukausi siitä kun Viivi lopetettiin :( Vieläkin itkettää kuvien katsominen ja Maxin kanssa Viivistä puhuminen. Onneks niitä hyviä muistoja on joista voidaan poikien kanssa jutella ja naureskella mitä kaikkea hassua se Viivi tekikään. Selkeesti Maxilla on kova ikävä kun haluis Kyran meille välillä kotiin... Janina kauhuissaan vastaa puhelimeen ku soitan, pelkää et nytkö ne haluu sen kokonaan takaisin :D

Eilen käytiin katsomassa Kyran kisoja poikien kaa jotta saatais vähän edes pahimpaan ikävään valkosia rapsutettua. Oli kyllä ihana nähä noita omia <3 Kyra ja Zuli <3 Ruuti rakastaa kaikista meijän koirista eniten valkkareita vaikka ei ehtinyt Viivin kanssa olemaan kuin kaksi viikkoa mutta se riitti siihen että Ruuti on aivan haltioissaan ku näkee valkkarin. Kyra ei ollu ehkä yhtä innoissaan heti kisojen jälkeen Ruutin ahdistelusta.

Max on nyt innostunut treenaamaan agilitya meijän koirien kanssa. Yllättävän hyvin noi koirat lähtee sen kanssa tekemään rataa ja vielä oikein. Ehkä noista joku joutaa Maxille "eläkeagilitya" harrastamaan :D Kunnes Max vaatii saada sen oman koiran....