Nyt on kulunut kaksi päivää siitä kun saatiin musertava uutinen, elämä alkaa asettua jälleen omille urilleen... Välillä paremmin mielin kun taas välillä kovin surullisin mielin :(

Keskiviikkona käytiin nauttimassa Viivin kanssa sateisesta metsästä vanhoilla seuduilla, Hakunilan ja Vaaralan metsässä. Viivi juoksi kuin nuori koira konsanaan. Onneks siitä ei hirveen hyvin vielä näe oireita! Muuta ku hieman laahaava vasen takatassu. Viivi oli niin onnellinen ku pääsi pelkästään mun kanssa samoilemaan, Max oli jumpassa samaan aikaan joten n 45 minuuttia siellä pyörittiin. Taisin jutella Jaanan kanssa koko sen ajan... Kiitos Jaana seurasta ja tukevista sanoista! Asuisittepa lähempänä <3

Eilinen meni vielä mieli kovin maassa, paljoa en pystynyt vielä aiheesta juttelemaan ilman että pillahdin lohduttomaan itkuun.

Tänään oli vuorossa Riihimäen treenit joihin Viivi pääsi mukaan seuraneitinä... Ei olis halunnu tyytyy siihen osaan, ku ulkoiltiin ni veti hulluna hallin ovelle josko vaikka pääsis treenaamaan :/ Ei päässy ei :( Ihanaa et se on kuin 6 vuotta sitten, aina yhtä innoissaan tekemässä hommia vaikka pää olis paketissa <3

Treeneihin asti olin pysynyt suht hyvin kasassa mut kun kerroin asiasta ensimmäiselle ihmiselle kasvotusten(Petrin lisäks) niin ei kyyneleet pysyny enään poissa silmistä. Ehkä mä joskus vielä pystyn soittamaan kaikki kasvattini läpi ja jutella teidän kanssa tästä, vielä en kumminkaan siihen kykene, ANTEEKS! Treenaamaan en pystynyt ollenkaan, parempi olla treenaamatta ku treenaa tällä mielialalla.

Tämä blogi on nyt ainut kanava jota pitkin pystyn näitä asioita purkamaan edes jotenkin järkevästi.

Eilen alotettiin B-vitamiinien antamisen Viiville jotta lihaksisto jaksais pitää koko koiran kasassa mahdollisimman hyvin. Huomenna pitäis pystyy soittaa fyssarille ja jutella mitä jumppaa voitais Viivin kanssa tehä niin että olis helppoa liikkuu. Sekään ei tule olemaan helppoa koska ko fyssarista on tullut myös minun ystävä joten itkukshan sekin taitaa mennä.

Kyra on Janinan luona treenattavana ja oleskelemassa. Yritys olis että mahdollisimman vähän tulis iskua Viiviin ja sehän on täysin mahdotonta kun noi kaks blondia on samassa paikassa... Pikkukoirat ku ei kovin helpolla voi aiheuttaa Viiville mitään vaurioita.

Tähän loppuun KIITOKSET KAIKILLE MEITÄ TUKENEILLE! Te olette ne jotka autatte meitä selviämään tästä vaikeasta ajasta <3