Nyt kun elän Viivin suhteen murheellista vaihetta, nouseminen on vaikeeta mutta ei mahdotonta ja juokseminen metsässä alkaa olee aika hoipertelevaan niin mahtuu meidän elämään mukavakin yllätys!

Tiistaina sain yhdeltä tuttavalta viestin että kiinnostaisiko mua säpäkkä sipunarttupentu. Heti arvasin mistä pentueesta oli kyse ja sit aloin pähkäilee. Olen jo pidemmän aikaan miettinyt haluavani pennun, vaihtoehtoina on ollut sipu, sheltti, villakoira, mudi ja jotain muita mielenkiintoisia vaihtoehtoja. Blitzin pentu olis ihana mut koska sen pentue on suunnitteilla tulevaisuuteen, mahdollisesti seuraavasta juoksusta, syntyykö sinne sopivaa narttua?!? Mun tuurilla pelkkiä uroksia ja niitä en tahdo! Ja harvoin tulee tarjolle säpäkkää sipupentua joka olis viel ihan kivasta yhdistelmästä...

No tiistain sit pähkäilin ja tajusin et Petri on menos kisaamaan keskiviikkona Tampereelle ja pennu sijaitsis sit reilu 40 km sieltä joten ei muuta kuin sopimaan et saisin liukuu töistä aikasemmin, onnistu! Ja sit soittaa kasvattajalle et saako sitä tulla kattoo, onnistu! Sit ei muuta ku odottamaan keskiviikko iltaa ja tapaamista.

Keskiviikko tuli ja kisoissa pyörähdettiin, veny ikävän pitkäks ja päästiin pentuja katsomaan vasta 21.30 aikoihin. No sisarukset oli vallan ihastuttavia kumpikin. Toinen oli jo varattu joten saatiin valita se yks :D Harmittavaa että kaksi muuta sisarusta oli jo lähtenyt omiin koteihinsa. Sen verta mukava pentu oli että päätin tarttua tilaisuuteen ja hankkia itselleni tämä valloittava persoona! Pojat oli aivan ihastuneita näihin riiviöihin jotka roikku puntissa ja hiuksissa kii :D

Kotimatka uuden pennun kanssa alkoi 23:33 ja matkaa oli se n 2 tuntia ajettavana kotiin. N 5 minuuttia pennu jakso huutaa boxissa jonka jälkeen nukkui koko matkan. Kotona oltiin 01:23 ja kaikkia väsytti paitsi pennua joka oli nukkunu autossa.

Yleensä olen pyrkinyt tuomaan uuden pennun laumaan niin että paikka olisi kaikille vieras, kukaan ei saa enemmän etua kuin toinen. Nyt väsytti sen verta että päädyttiin tuomaan pentu suoraan kotiin. Ensiks päästin muut koirat pihalle pissalle ja pojat sisään nukkumaan sit kävin hakemassa pennu autosta, pikkumustat hyppi koko matkan mun vieres kattoo et mikä sul on sil. Vihdoin ku päästiin pihalle valoon päästin pennun maahan. Dami kävi heti tiukasti haistelee. Pennu ei suostunut siihen joten sano räyh ja puri Damia huulesta! Mikä tyyppi! Dami mietti hetken et mitäs tääl nyt oikeen tapahtuu mut ei vastannu mitään.

Sisään ku oltiin menossa ni vierasti vähän kärpäsverhoo oven edessä mut ku ne vedettiin sivuun juoksi muiden koirien perässä sisään, ihan ku olis aina meillä ollut. Yritti saada muita tyttöjä leikkimään mut ne meni vaan takas nukkumaan sänkyyn. Rupes sit itekseen leikkii olkkarissa Maxin crocsin kanssa, raahas sitä perässään ovensuuhun et näin mitä teki ja sit hirveet tapporavistukset. Hassu!

Sit tipuin mä mut muutaman kerran heräsin tassutteluun ja aamulla ku heräsin katoin et missäs penne on, no se oli kiivenny Viivin nojatuoliin Viivin kanssa nukkumaan

Missään vaiheessa tuo riiviö ei ole väistänyt tai näyttäny pelkäävän, on se vaan hauska!

Otin sen mukaan töihin aamulla ja tosi reippaasti käyttäyty. Hienosti oli alkanu jo leimautuu muhun ku työkaveri otti sen syliin ni alko venkuilee ja vinkuu et mihin se mun mamma menee.

Ja tämä ihanuus on siis schipperke Willow Creek Ruut ihan huippu tyypiltä vaikuttaa ja en malta odottaa et saan tutustua paremmin tähän tyttöön. Nyt pitäis vaan keksii mikä nimi tälle pennulle annetaan, saa ehdottaa!