Viivi ollut poissa kaksi viikkoa ja ikävä on suunnaton mutta kyllä tämä tästä. Päivääkään ei oo kulunut ilman että en olisi Viiviä miettinyt mutta muutaman päivän olen voinut kuivin silmin sitä miettiä. Viikonloppuna katsoin Kirsin ottamia kuvia marraskuulta ja sillon vasta ikävä tulikin :(

Mutta jotta tämä blogi ei olisi pelkkää itkua ja ikävää niin mahtuu meidän elämään iloakin. Ruuti sitä on tuonut roppakaupalla <3

Pojat on ihan Ruutin pauloissa ja haluis kumpikin treenata sen kanssa. Ruuti on todella oppivainen ja helposti motivoitavissa. Aika vapaasti Ruuti on saanut olla pentu jolle kumminkin asetetaan rajat mitä saa tehdä ja mitä ei. Agilityyn ei olla kyl viel hirveesti tutustuttu muuta ku kaks kertaa ollaan "treenattu" suoraa putkea ja toisella kerralla laitoin vielä siivekkeet joiden välistä tarvi juosta lelulle, onnistuu! Eilen ku olin vetämässä treenejä Ojangossa otin Ruutin mukaan ja siinä kun kerroin miten rata menee ni Ruuti poimi U-putken matkan varrelta, ihan itse meni. Muutaman kerran olen nähnyt et Ruuti on kiivenny kotona puomin ja keinulla on käynyt pyörähtämässä, keinu meillä on koko ajan teljetty kiinni ettei pääse liikkumaan. No sit eilien treeneissä Max halus näyttää et Ruuti osaa kiipee puomin, ihan helpoin puomi ei ollut kyseessä kun puomin kummallakin puolella oli putken suut. Hienosti lähti kiipeemään... Heidi opetti Ruutille peruuttamista, hienosti tarjos itse toimintaa ja hiffas tosi nopeesti et mitä pyydetään. Ihana Ruuti <3

Pitää kans kertoo mitä Max sano juhannusaattona kun löhöttiin sängyssä Max, minä ja Ruuti. -Max: Äiti teidän pitää hankkia uusi Ruuti -minä: miksi kun meillä on jo yksi Ruuti? -Max: no ku Ruuti muuttaa hänen kanssaan ni te jäättee kokonaan ilman Ruutia -minä: no mut saadaanko me tulla katsomaan sinua ja Ruutia? -Max: joo mut te ette voi tulla meidän kotiin kun siellä on kissa joten saatte tulla katsomaan kisoihin -minä: no sit pitää etsiä uusi Ruuti kun on sen aika mutta onneks asutte viel hetken kotona <3

Lapset ja niiden ihanat aivoitukset <3