Nyt on viikko kulunut siitä kun käytiin Viivin kanssa lääkärissä. Elämä on nyt hieman tasottunut sen suhteen eikä välttämättä tule itkettyä joka päivä. Yhden kerran olen kyennyt jopa juttelemaan asiasta kasvotusten ilman yhtään kyyneltä. Josko tällä viikolla saisin aikaseks soittaa kaikille pennuomistajille...

Eniten oloa on helpottanut se että olen päässyt käymäään Viivin ja muiden koirien kanssa metsään valoisaan aikaan ja nähnyt että ei se Viivi ihan vielä kuolemaisillaan ole. Viivi on ku olis edelleen se 2-vuotias höperö höyrypää <3 Mä niin tykkään siitä otuksesta! Aina valmis tekee täysillä töitä, lenkillä kantaa keppii suussaan koko ajan, saa pyörimishepuleita ku muut leikkii ja ei huolit Viiviä mukaan leikkiin.

Lauantaina käytiin Kirsin kanssa vähän valokuvaamassa meijän laumaa. Kuvia en ole vielä saanut joten niitä joudutaan odottelemaan hetki.

Tässä kumminkin kuva vuosien takaa, voidaan sitten vertailla kun saadaan tuoreempaa.

 

Tässä taas kuva joka otettu 7.11.

Eilinen päivä oli kovin hektinen kun töistä suoraan poikien tarhaa siivoamaan, siellä vierähti melkein kaksi tuntia... Kotiin kun pääsin heti RimAn kisojen pariin taistelemaan :/ Monta kertaa tein väärin ja just ku olin saanu oikein ni sit tulee taas uus muutos, voi elämä miten oli rankkaa saada yhet kisakutsut lähetettyä. Ajatus oli että olisin mennyt katsomaan Zulin ja Kyran toko-treenejä mutta koska ongelmia oli enemmän kuin kuvittelin niin aikataulu venyi hieman... pääsin katsomaan treenejä vasta 21:40 jolloin hallilla oli enään Kyra treenaamassa. Voi himpura ku se oli pätevä! Janina on niin hyvä kouluttaja ettei tosikaan!!! Neljä viikkoa ja Kyra osaa jo auttavasti VOI-liikkeet :O Meidän Kyra, en meinannu uskoo ja kaiken kukkuraks Kyra ei ollu edes onnellinen nähdessään mua vaan ku Zuli pääsi halliin ni se oli miljoona kertaa onnellisempi nähdessään minut <3 Niin ihana onnellinen ZuliTuli <3 Kyra tuli mun mukana kotiin ja kovin oli väsynyt rankkojen treenejen jälkeen, kotona simahti heti lattialle. Niin ihanaa ku viis narttua talossa eikä kukaan tappele vaik yks oliskin ollut poissa viikon.

Kotiin kun pääsin ni jatkoin ilmoittautumisten kanssa ja 23:59 sain vihdoin kirjeet lähetettyä! Saijalle nostan kyllä hattua ku on jaksanu tehä tota ties kuin monet kisat!!! No ekat kisat on varmaan vaikeimmat...

Huomenna Viiviltä otetaan verinäyte joka lähetetään Saksaan tutkittavaksi, eli tehdään DM geenitesti. Sit vaan odotellaan mitä sieltä selviää.